Matkalla taitavammaksi kirjoittajaksi

Hei ihmiset! Aion kirjoittaa tänne ajatuksiani työstäni kirjoittajana ja siitä, mitä olen oppinut matkan varrella. Ehkä myös siitä, mitä haluaisin oppia ja missä en vielä ole onnistunut.

Kuva: Kaisu Kaplin

Ehkä tästä tulee oppimispäiväkirja? Niiden kirjoittaminen oli minusta opiskeluaikana raivostuttavaa, kunnes tajusin, ettei pointtina ollutkaan vain dokumentoida opettajalle, että olen oikeasti opiskellut. Kun joskus muistin pitää oppimispäiväkirjaa pitkin matkaa, enkä koonnut sitä kasaan vasta deadlinea edeltävänä iltana, tajusin, että se itse asiassa tuki oppimista.

Päiväkirjan kirjoittaminen on yksi oppimisen muoto. Ehkä siksi tekee mieli nyt kirjoittaa sellaista matkastani paremmaksi kirjoittajaksi.

Matka ei tietenkään alkanut vasta nyt tämän "päiväkirjan" myötä. Olen lapsesta saakka tähdännyt kirjoittajan ammattiin ja käynyt kaikki tarjolla olleet kirjoittamisen kurssit. Valitsin lukion sillä perusteella, että se tarjosi laajoja kirjallisen ilmaisun opintoja. Lukion jälkeen kävin Oriveden opiston etälinjan, jossa kokoonnuttiin kahden viikon välein, kirjoitettiin välissä kotona ja saatiin palautetta opettajalta ja muilta opiskelijoilta. Myöhemmin opiskelin kirjoittamista etänä Jyväskylän avoimessa yliopistossa.

Aikuistuessani kallistuin asiatekstien suuntaan ja työskentelin toimittajana ja viestijänä. Sitten elämässä tuli vastaan käänne, joka teki minusta lastenrunoilijan. (Yksi minusta kirjoitettu lehtijuttu otsikoitiin "Kirjailijaksi vahingossa". En tykännyt siitä yhtään, koska se ei ollut totta, olinhan aina halunnut kirjailijaksi. Mutta toimittajalla oli pointti, sillä lastenrunoilija minusta tuli vähän vahingossa.)

Lastenrunous on genre, jota sivutaan harvoin yleisillä luovan kirjoittamisen kursseilla. Se ei ole tavallinen aihe edes varta vasten runouteen keskittyvillä kursseilla. Jos lastenrunojen kirjoittamisessa haluaa kehittyä, täytyy siis keksiä omia luovia ratkaisuja. Parhaat oppituntini olen saanut kustannustoimittajan kanssa työskennellessä, mutta se on harvoin mahdollista, ja siihen pisteeseen päästäkseen täytyy jo osata työstää tekstiään pitkälle omin voimin. Kaikista kustantamoista ei edes löydy kokemusta lastenrunojen editoinnista.

Kun oma kokemukseni on karttunut, olen alkanut mentoroida kavereitani lastenrunojen kirjoittamisessa. Tämän blogin (tai mikä lie) yksi tarkoitus on, että joku muukin voisi oppia oivalluksistani. Tiedän, että Suomesta löytyy intohimoa lastenrunoutta kohtaan, vaikka sitä niin vähän julkaistaankin!

Juuri nyt minulla on onni työskennellä pitkässä projektissa, jossa saan jatkuvasti asiantuntevaa palautetta runoistani ja hyviä kehitysehdotuksia. Tuntuu, että kehittymistä tapahtuu aivan kohisten. Yritän siis reflektoida sitä täällä. Tulen kirjoittamaan myös kirjailijuudesta yleensä ja varmaan muistakin tulevista kirjoitusprojekteistani, jotka eivät liity pelkästään lastenrunouteen.

Substack on minulle ja varmaan lähes kaikille suomalaisille uusi ja vieras alusta, mutta ideana on, että nämä tekstini voi lukea joko täältä tai tilata suoraan sähköpostiinsa. Substackin sovellukseen saa myös halutessaan ilmoituksen, kun uusi teksti on ilmestynyt. (Sähköpostisysteemi lähetti minulle aluksi myös suosituksia muista kirjoittajista, mutta maileista löytyi "Unsubscribe"-linkki, jolla sain peruttua kaiken ylimääräisen.)

Tervetuloa lukemaan ja oppimaan kanssani!