Haaveammattini: 70-luvun iskelmien suomentaja

Rasittavat iskelmähitit ovatkin nerokasta sanoitustaidetta, jolle vetävät vertoja vain Smurffihitit ja Mä tahtoo veivaa veivaa.

Kun olin lapsi, kesälomaan kuului aina road trip johonkin kotimaankohteeseen. Kuski eli äitini valitsi musiikit, joten Opelissa soivat Kirka, Danny, Tapani Kansa ja Rauli Badding Somerjoki. Olisin kuunnellut mieluummin Backstreet Boysia, mutta sain siskojeni kanssa myös revittyä paljon huumoria iskelmäklassikoista. Niitä hoilattiin kieli poskessa ja osaan monet ulkoa edelleen (R-A-K-A-S!).

Danny ja Islanders Helsingin työväentalolla 1964. JOKA Journalistinen kuva-arkisto, Hufvudstadsbladet (Museovirasto)

Olin jo silloin pikku kielipoliisi, ja monien biisien kummalliset sanoitukset ihmetyttivät minua. Ärsytti, kun yksinkertaiset lauseet oli muotoiltu niin hankalasti, ettei biisin kertomasta tarinasta meinannut saada tolkkua. Esimerkkinä vaikkapa Kirkan kappale Silta yli synkän virran:

Kyynel vierii, putoaa.
Taas tunnet pienuuden.
Et suojaa saa.
Puolellas oon taas kun aika on.

- Silta yli synkän virran, sanoitus Pertti Reponen

Kuka on ”sinä” ja miltä hän tarvitsee suojaa? Miksei laulun puhuja ole hänen puolellaan koko ajan, vaan vasta kun on aika? Miksei sanoittaja kirjoittanut vain: “Tunnet itsesi niin pieneksi taas?”

Sitten kuulin radiosta Paul Simonin kappaleen Bridge over Troubled Water, ja päässäni syttyi lamppu.

When you're weary
Feeling small
When tears are in your eyes
I will dry them all
I'm on your side
Oh, when times get rough

- Bridge Over Troubled Water, Paul Simon

Kirkan hitti onkin englanninkielisestä biisistä tehty käännösversio, ja siihen nähden aika nokkela! ”Kyynel vierii” on nerokas aloitus, sillä se toistaa samoja äänteitä kuin alkuperäinen avaussäe. Kyynelet mainitaan englanninkielisessä versiossa vasta pari riviä myöhemmin, mutta suomentaja Pertti Reponen on keksinyt järjestää ajatukset toisin. Ja onhan kyynelen vieriminen nyt paljon vaikuttavampi alku.

Kumpikin sanoitus kertoo samat asiat, mutta sanat on ollut pakko asetella käännöksessä eri tavoin, jotta ne osuvat rytmiin ja muodostavat riimejä. Siksi lopputuloksessa painottuvat eri asiat. Ihmeellistä, miten samoista aineksista voi saada kaksi niin erilaista sanoitusta!

Suomenkielinen biisi on kuin häilyvä tuokiokuva, alkuperäinen taas lähes raamatullinen lupaus uskollisesta huolenpidosta. Paul Simonin versiossa laulun puhuja asettuu itse sillaksi synkän virran yli, suomenkielisessä taas puhuja rakentaa sillan. Ei-niin-överi kielikuva sopii ehkä kotimaiseen skeneen paremmin, ja on rytmiltäänkin alkuperäistä nasevampi (sillan rakennan / I will lay me down).

En fanita juuri tätä suomennosta kokonaisuutena, mutta alkuperäisen biisin kuultuani tajusin, millainen määrä taiteilua ja pähkäilyä käännöksen taustalla on oltava! Aloin arvostaa laululyriikan suomentajien osaamista ja testailla yläkoululaisen ontuvalla kielitaidollani, miten itse kääntäisin lempikappaleitani suomeksi.

Kirka on 80-prosenttisesti käännöstä

Olen bongaillut käännösbiisejä huvikseni vuosien varrella ja yrittänyt hahmottaa, mitkä piirteet niissä paljastavat, että kyseessä on suomennos eikä alkuperäinen sanoitus. Silti vasta nyt asiaa googletellessani tajusin ilmiön mittakaavan: esimerkiksi Kirkan Kirka-nimisen levyn 17 kappaleesta 13 on käännöksiä!

Aika usein kääntäjät siis ovat onnistuneet niin hyvin, ettei lopputuloksesta voi arvata kyseessä olevan suomennos. En tiennyt esimerkiksi, että Hetki lyö on käännös, tai Varrella virran (molemmat saman Pertti Reposen sanoittamia, joka taiteili myös Sillan yli synkän virran). Alkuperäiset nimet ovat Beat the Clock ja Down by the River.

Vaatii melkoista ammattitaitoa keksiä naseva iskulause, jossa on juuri saman verran tavuja kuin alkuperäisen biisin avainlauseessa, ja painotuksetkin kohdillaan! Noista lauluista ei olisi tullut ikivihreitä hittejä, jos kertosäe tai ensimmäinen lause olisi ontunut.

Englannnin kielen sanat ovat keskimäärin lyhyempiä kuin suomen, ja riimejä on helpompi löytää, sillä sanat eivät taivu. “Can” ja “man” sopivat yhteen joka kerta, “voi” ja “soi” taas vain toisinaan: usein pitää sanoa “voin”, “voit”, “voivat” jne. Englannissa on paljon yhden tavun mittaisia sanoja, suomesta taas niitä ei löydy montaa. Siksi “Beat the Clock” on suomennoksessa jaettu “Het- kilyö”. Ihme kyllä tauko het-tavun jälkeen toimii upeasti! Se luo jännitystä ja muistuttaa sekuntiviisarin napsahdusta.

Riimien löytämisen vaikeudesta kertoo myös se, että Hetki lyön suomennoksessa ei ole lähdetty etsimään lyö-sanalle riimiä (ainoat mahdolliset olisivat yö, syö, vyö, työ ja myö), vaan “hetki lyö” toistetaan:

Beat the clock
Try to make it stop

Hetki lyö,
viime hetki lyö

Yksi tärkeimpiä oivalluksiani matkallani runoilijasta sanoittajaksi onkin ollut se, että biiseissä toisto on toimiva ja yleinen tehokeino, kun taas runossa se tuntuu helposti laiskalta ratkaisulta.

Joskus suomennoksella ei ole mitään tekemistä alkuperäisen kanssa

Dannyn kappale Kauan on yksi niitä, joiden alkuperäisversion Downtownin bongasin itse nuorena radiosta. Yllätyin huomatessani, että se kertoo ihan eri aiheesta kuin kesälomareissujeni iskelmä!

When you're alone and life is making you lonely
You can always go downtown
When you've got worries,
all the noise and the hurry seems to help,
I know, downtown

- Downtown, sanoitus Tony Hatch

Toisien kanssa kun sä tanssit,
niin aina levy silloin soi kauan.
Ulos kun iltaisin mä odotan sua,
sä aina viivyt niin kauan.

- Kauan, sanoitus Kari Tuomisaari

(Luulin lapsena, että laulussa sanottiin "Mä Edistä vain pelkään." Leijonakuninkaan Ed-hyeena oli kieltämättä vähän pelottava, ja väärä sijamuotokin ihan linjassa muiden genreen kuuluvien kummallisuuksien kanssa.)

Iskelmien suomentajilla on siis ollut mahdollisuus myös sooloiluun. Lukuisia hittejä suomentanut Chrisse Johansson kertoo Helsingin Sanomien haastattelussa, ettei edes pyrkinyt kääntämään lauluja sanasta sanaan. Tärkeämpää oli saada ne sopimaan laulajan suuhun. Johansson ei edes halua käyttää tuotoksistaan sanaa käännös, vaan ”ulkomaista alkuperää olevaan sävellykseen tehty suomenkielinen teksti”.

Danny-show 1967. Kosken kuvaamo (Etelä-Karjalan museon kuva-arkisto)

Suomentaja oli julkkis, mutta kukkarossa se ei näkynyt

Chrisse Johanssonin googlettaminen johti minut superkiinnostavaan kaninkoloon. Hän on tehnyt yli 2000 biisiä ja on yksi Suomen kaikkien aikojen tuotteliaimmista sanoittajista. Lisäksi hän on nainen, mikä oli alalla poikkeuksellista. Hän teki muutakin kuin suomennoksia, mm. sanoitti lastenlaulun Popsi popsi porkkanaa yhdessä Asta Kaukosen kanssa!

Johansson oli aikoinaan iso julkkis ja juhli sanoittamiensa biisien palkintoja lehtikuvissa yhdessä artistien kanssa. Lopulta hän muutti Espanjaan aurinkorannikon rauhaan. Haastatteluissa hän kertoo, että vaikka moni biiseistä menestyi ja soi radiossa edelleen, se ei silti satanut hänen laariinsa. Sanoituksia tehtiin pienellä kertakorvauksella ja tekijänoikeuskorvaukset menivät ulkomaille.

Johansson suomensi niin paljon hittejä, että joutui käyttämään välillä salanimeä, sillä radiossa kerrottiin kappaleiden tekijät eikä siellä olisi suostuttu soittamaan samaa Johanssonia puolta tuntia putkeen. Kiinnostavaa, että silloin säveltäjä ja sanoittaja vielä nostettiin esiin!

Kaikki rakkauteni: tökerö nimi mutta hienot sanat

Kun googlasin suomennoksia, joista pidän eniten, niiden tekijöissä toistui muutamia samoja nimiä. Chrisse Johanssonin, Kari Tuomisaaren ja Pertti Reposen (jolla oli muuten mahtava salanimi, Alan Dorkin) lisäksi täytyy nostaa esiin Kari Kuuva, jonka suomennos Beatlesin All My Lovingista on ehkä suosikkini kaikista käännösbiiseistä heti Nellyn palmikon jälkeen. (Hänkään ei rikastunut hiteillään: lehtijutut kertovat, että hän jätti kuoltuaan jälkeensä isot velat.)

Kaikki rakkauteni on siitä erikoinen käännösbiisi, että suomennoksessa on muutettu jopa säkeiden rytmi. Säkeet ovat yhtä tavua lyhyemmät kuin alkuperäisessä, ja se sopii biisiin loistavasti. ”Close your eyes and I’ll kiss you”:sta puuttuu siis you, tai oikeastaan sen sävel on siirretty seuraavalle riville:

Sulje silmäsi vain,
suukon saat, rakkaimpain.
Jo huomenna kaipaan sua taas.
Unhoita sua mä en,
olen uskollinen.
Mun rakkautein kirjeissä saat.

- Kaikki rakkauteni, sanoitus Kari Kuuva

Oivaltavaa on myös se, että kertosäkeen päärooli on annettu konkreettiselle kirjeelle, kun alkuperäisessä puhutaan abstraktisti rakkauden lähettämisestä.

Kari Kuuvan kuuluisin kappale on Daada-daada, jonka hän sekä sävelsi että sanoitti. Ensimmäinen levypomo, jolle hän tarjosi biisiä, hylkäsi sen, koska ”Hiki pintaan täytyy saada” oli hänestä vastenmielinen. Niinpä biisi ei päätynyt Frederikin vaan Sammy Babitzinin esitettäväksi, ja voitti Syksyn sävel -kilpailun. (Tuo renkutus kävi kesälomamatkoilla jopa äitini hermoon, ja se skipattiin yleensä yhteisestä päätöksestä.)

Olisi hauskaa kääntää Disney-lauluja, jos kantti kestäisi

On sääli, ettei kansainvälisistä hiteistä enää tehdä suomiversioita, koska rakastaisin sitä hommaa! Viimeinen käännösbuumi taisi olla vuosituhannen vaihteessa Smurffihittien kultakaudella. Ne olivat minusta samaan aikaan ärsyttäviä ja maailman parasta viihdettä. Sen hetken cooleimmat radiohitit saivat Pekka Erosen käsissä mahtavan pöljät sanat, jotka kertoivat mm. Smurffien urheilukisoista.

Kirjoitan tällä hetkellä lastenlaulujen sanoituksia Otavan aapiseen, ja olen kokenut tarkasti määritellyt tilauksen pohjalta työskentelyn jopa inspiroivampana kuin vapaan runoilun! Ehkä kyse on siitä, että haaste kutittelee aivojani sopivalla tavalla. Chrisse Johansson totesi Hesarille, että laulutekstin kirjoittaminen - siis muukin kuin kääntäminen - on palveluammatti. Ehkä koenkin onnistumista eniten juuri silloin, kun onnistun täyttämään tilaajan toiveen. Se on kuin saisi ristikon ratkaistua.

Aapisen laulujen sanat tehdään onneksi ennen säveltä, eikä minun ei tarvitse kantaa huolta siitä, millaisen melodian säveltäjä Soili Perkiö kappaleelle keksii. Olisi melkoinen homma sovittaa tilaajan tarkat toiveet johonkin annettuun sävelmään jo siksikin, että aapisessa on erityisen tärkeää painottaa sanat oikein ja selkeästi. Usein kyllä viilaan sanoitusta vielä sitten, kun sävellys on valmis, jotta sanat sopivat siihen mahdollisimman hyvin.

Smurffihittien lisäksi haaveilin lapsena animaatioleffojen laulujen kääntämisestä. Ne ovat haastavuudeltaan varmaan jo 3D-ristikon luokkaa, kun sisällön, melodian, tavujen painon ja rytmin lisäksi pitää ottaa huomioon hahmojen suunliikkeet ja se, mitä ruudulla milloinkin näkyy. Harvoin kyllä nämä kaikki ovat elokuvissa synkassa. Leffojen laulut taitaa useimmiten kääntää sama ihminen, joka tekee muun dubbauksen, ei siis lyriikan ammattilainen.

Mutta neronleimauksia löytyy sieltäkin. Tätä kirjoittaessani poikani katsoo vieressä Madagascar-elokuvaa ja olohuoneessa kaikuu "Mä tahtoo veivaa veivaa". Minkähänlainen päänsärky suomentaja Annamari Metsävainiolle on ollut kehitellä tunnusbiisille (I Like To Move It) iskevä käännös? Madagascar on muuten niitä harvoja lastenelokuvia, jossa kieli on niin hauskaa, että sitä kuuntelee ihan hykerrellen (jos vain pystyy ohittamaan kuninkaan eksoottisen aksentin).

Olisi myös hauskaa kääntää musikaalin lauluja. Kuvittelen, että se olisi elokuvalaulujen suomentamista väljempää, mutta silti askelen verran isompi haaste kuin aiemmat työni. Kerran laitoinkin viestiä teatteriin, jonka kuulin suunnittelevan lempimusikaalini toteuttamista suomeksi, mutta projektiin oli jo kiinnitetty kääntäjä. (Myöhemmin kiitin onneani, koska en varmasti olisi selvinnyt projektista senhetkisillä taidoillani.)

Ammattihaaveiden luettelua voisi jatkaa vaikka kokonaisen postauksen verran. Pakko varmaan myös joskus omistaa teksti Disney-leffojen parhaille laululyriikoille! Smurffilaulujen analyysi tuskin kiinnostaa ketään muuta kuin minua (ja ehkä siskojani, joiden kanssa niitä on rallateltu).

Kertokaa, jos kuulette, että joku kaipaa lauluille suomentajaa! Ja vinkatkaa kommenteissa, jos tulee mieleen joku mainio suomennos, joka kannattaisi kuunnella.